Säilörehun näytteenotto

Säilörehusta näyte otetaan kairalla tai lapiolla ennen ko. rehuerän avaamista. Näytteen tulisi koostua useista (5-7 kpl) osanäytteistä. Muoviin tehdään viilto ja näytteenoton jälkeen reikä teipataan kiinni. Pilaantunut ja multainen rehu sekä rehusäiliön pinnalla ollut rehu poistetaan näytteestä. Näyte pakataan muovipussiin huolellisesti ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä tarvitaan noin 1 kg. Säilörehunäyte voidaan ottaa myös sadonkorjuun aikana eli ns. korjuuaikanäyte. Korjuuaikanäytteen tarkoituksena on saada tietoa nurmen koostumuksesta ja sadon määrästä realistinen kuva. Säilörehuanalyysejä tuottavia laboratorioita Suomessa on mm. Seilab Oy, Suomen ympäristöpalvelu, Eurofins viljavuuspalvelu Oy ja Valion laboratoriot (Lapinlahti, Seinäjoki..)

Rehunäytteen otto - SeiLab

Rehusta tutkitaan kuiva-aine prosentti ja sulavan rehun osuus. Analyysissä tutkitaan myös taudinaiheuttajabakteereita, pilaaja- ja indikaattorimikrobeja. Tutkimuksilla määritetään kuinka paljon rehussa on kuitua, proteiineja, hiilihydraatteja, rasvaa ja tuhkaa sekä lasketaan energiasisältö.

Kuiva-aine prosentti kertoo kuinka paljon rehussa on kuiva-ainetta suhteessa veteen. D-arvo eli rehun sulavan aineksen osuus kuiva-aineesta. D-arvoa voidaan pitää merkittävimpänä yksittäisenä analyysiarvona. Valkuaisarvo kuvastaa rehun valkuaispitoisuutta. Valkuaispitoisuus riippuu nurmen typpilannoituksen määrästä, kasvilajista sekä nurmen korjuuasteesta. NDF = neutraalidetergenttikuitu kertoo kokonaiskuitumäärän. Korsiintunut rehu sisältää runsaasti kuitua. Tuhka koostuu rehussa olevista kivennäisaineista, suuri tuhkamäärä voi myös kertoa että rehun joukossa on maa-ainesta. Energia-arvo kuvaa tutkitun rehuerän energia-määrää kilossa kuiva-ainetta. Arvo on laskennallinen, joka lasketaan suoraan D-arvosta. OIV eli ohutsuolesta imeytyvä valkuainen kuvastaa, kuinka paljon mikrobivalkuaista sekä pötsin hajoamatta ohittavaa rehuvalkuaista imeytyy ohutsuolessa. PVT-arvo eli pötsin valkuaistase kuvastaa, onko rehussa riittävästi hajoavaa valkuaista kattamaan pötsimikrobien typentarve.

Säilönnällinen laatu kertoo kuinka hyvin säilörehu on säilynyt. Arvosana koostuu pH:sta, ammoniakkitypen, maito- ja muurahaishapon, haihtuvien rasvahappojen, liukoisen typen ja sokerin määrästä säilörehussa. Matala pH kertoo, että rehu on säilynyt hyvin. Säilörehun ph:n ollessa matala, haitalliset bakteerit eivät pääse valloilleen.

Säilörehuanalyysin tuloksiin kuuluu myös syönti-indeksi, joka kuvaa säilörehun syöntipotentiaalia. Syönti-indeksiin vaikuttaa D-arvo, käymislaatu, kuiva-ainepitoisuus, kuidun määrä, sato ja kasvilaji. Hyvin säilynyt säilörehu maistuu paremmin kuin huonosti säilynyt. Syönti-indeksi vaikuttaa suoraan lehmien rehun syöntiin. Säilörehusta kannattaa tutkituttaa myös kivennäisten määrä. Kivennäisten oikea saanti on silloin huomattavasti helpompi täsmätä ruokintasuunnitelmassa.

Seinäjoen elintarvike- ja  ympäristölaboratorion saatelomake

Tärkeimmät rehuviljat ja nurmikasvilajit

Timotei

• Tärkein, talven kestävä, viljelyvarma (aikainen talvilepo)
• 2-3 niittoa koko maassa
• Maittavuudeltaan erinomaista
• Huonona ominaisuuten poudanarkuus, koska juuristo pintamaassa

Apilat (puna- valko- alsikeapila)

• Tärkeitä luomutiloilla
• Yleisin säilörehunurmiseoksissa käytetty on puna-apilaa
• Alsikeapila menestyy hyvin turvemailla
• Valkoapila sopii hyvin laitumille
• Apila on typensitojakasvi
• Apila ei kestä runsasta typpilannoitusta
• Typensidontaa voi tehostaa ymppäyksellä
• Apilalla on hyvä tuotosvaikutus

Nadat (nurmi- ja ruokonata)

• Ruokonata 10-15% satoisampi kuin nurminata tai timotei
• Kestää kuivuutta
• Hyvä jälkikasvukyky -> 3 satoa/kasvukausi 
• Viljelyvarma etenkin seoksissa

Yleisimmät nurmiseokset

• Rainata -seos
• Timotei-englanninraiheinä -seos
• Apilanurmi -seos
• Timotei-nurminata -seos
• Sinimailasseos 

 Seos valitaan yleensä käyttötarkoituksen mukaan. Nurmen viljely seoksina varmistaa sadon ja sadon laadun sekä esimerkiksi nurminadan ja timotein viljely seoksena on järkevää, koska timotei pelkästään viljeltynä olisi liian kortista.

Tärkeimmät rehuviljat
Ohra

• Tärkkelys ja valkuaispitoisuus -> vähentää ostorehun tarvetta
• Vaatii hyvän kasvualustan
• Rikkakasvien ja kasvitautien torjunta tärkeää
• Juuristo suppea -> kärsii muita viljoja helpommin happamuudesta, märkyydestä ja kuivuudesta

Kaura

• Suurijyväistä, vaaleaa ja ohutkuorista
• Rasva- ja valkuaispitoisuus ohraa korkeampi
• Kuoripitoisuus heikentää rehuarvoa
• Soveltuu hyvin rehuviljaseoksiin, etenkin murskeviljan tuotannossa
• Voidaan käyttää myös valkuaisrehun tuotannossa herneen tukikasvina
• Esikasviarvo muita rehuviljoja parempi
• Kauran veden tarve suurempi kuin muilla viljoilla
• Rikkakasvien torjunta tärkeää, koska rikkakavit haittaavat kasvua, vievät ravinteita ja huonontavat maittavuutta
• Ei niin vaativa kasvualustan suhteen kuin ohra
• Laontorjunta tärkeää

Vehnä

• Hyvä energiarehu -> korkea tärkkelys
• Huono saatavuus
• Korkea tärkkelys aiheuttaa pötsin happamoitumista, sorkkavaivoja, syönnin ja tuotoksen laskua

Ruis

• Hyvä energia-arvo
• Huono maittavuus
• Kasvua heikentäviä haitta-aineita
• Satovarmuus heikko
• Harvoin nautojen rehuna