Lannan mikrobit
Rehun mikrobit
Maidon mikrobit
Utareterveys
Sorkkaterveys
Vasikkataudit
Eläinsolu
maanantai 5. syyskuuta 2016
Rehun mikrobit
Koko
rehunsäilöntä on mikrobiologinen prosessi, jota
edesautetaan ja nopeutetaan sopivilla säilöntäaineilla.
Myös suljetussa siilossa tapahtuva rehun laadun
heikkeneminen tai siilon avaamisen jälkeen tapahtuva
rehun pilaantuminen ovat mikrobien aikaansaamia
tapahtumaketjuja. Mikrobit – niin hyödylliset kuin haitallisetkin – päätyvät
säilörehuun raaka-aineen mukana. Osa mikrobeista
on peräisin kasvien maanpäällisistä osista, osa taas
joutuu raaka-aineeseen maa- tai lantajäämistä.
Mikrobitasapainolla on suuri merkitys säilörehun lopulliseen laatuun. Luontaiset maitohappobakteerit ovat peräisin rehuraaka-aineesta. Pystykasvustossa maitohappobakteerien määrä on pieni, mutta se lisääntyy rehun korjuussa murskauksen ja silppuamisen johdosta, koska kasvista vapautuva neste tarjoaa ravinteita niille. Säilörehun käymisvaiheen alussa maitohappobakteerien määrä kasvaa nopeasti. Toisin kuin muut bakteerit, maitohappobakteerit sietävät happamia olosuhteita jopa pH 3,5:een asti. Kun ne muuntavat rehussa olevan sokerin maitohapoksi, rehun pH laskee asteittain ja muiden mikrobien kasvu estyy. Lopulta pH laskee niin alas, että edes kaikki maitohappobakteerit eivät enää pysty toimimaan. Kun rehun pH on riittävän alhaalla tai rehun sisältämät sokerit loppuvat, tyrehtyy kaikkien maitohappobakteerien toiminta ja käymisprosessi pysähtyy täysin.
Haitalliset bakteerit pilaavat rehua
Klostridit ovat tyypillisiä maaperämikrobeja, jotka pystyvät kasvamaan vain hapettomissa oloissa. Korkea lämpötila, alhainen kuiva-ainepitoisuus, korkea puskurikapasiteetti sekä viivästynyt siilon peittäminen edistävät klostridien kasvua.
Bacillukset ovat itiöitä muodostavia bakteereja, jotka tarvitsevat happea toimiakseen ja kasvaakseen. Rehuun bacillukset päätyvät usein lanta- ja maakontaminaation mukana. Hapettomassa rehussa ne säilyvät vain lepoitiöinä.
Enterobakteereja elää ihmisten ja eläinten suolistossa, jätevesissä, maaperässä ja luonnonvesissä. Niiden joukossa on useita ihmis-, eläin- ja kasvitautien aiheuttajia kuten kolibakteeri, salmonella ja yersinia.Säilörehun enterobakteerit eivät yleensä ole terveydelle haitallisia, mutta ne vaikuttavat itse rehunsäilöntäprosessin onnistumiseen. Niitä tulee rehuun erityisesti lannasta. Enterobakteerien määrää säilörehussa saadaan vä- hennettyä esikuivatuksella sekä nopealla ja riittävällä pH:n laskulla säilönnän alussa.
Listeriaa esiintyy yleisesti hajoavassa kasvimateriaalissa, lietteessä, vedessä, lannassa, maassa ja säilörehussa sekä myös maidossa. Erityisesti Listeria monocytogenes -laji tunnetaan taudinaiheuttajana niin ihmisellä kuin eläimilläkin. Se voi aiheuttaa erilaisia tulehdustauteja ja keskenmenoja. Usein syynä on joko huono rehu tai lietelannan käyttö nurmella. Pastörointi yleensä tappaa listerian, mutta se voi säilyä pehmeissä juustoissa. Listeria sietää ääriolosuhteita kiusallisen hyvin. Se pystyy lisääntymään 0–45°C asteen lämpötiloissa, pH-alueella 4,4–9,4 sekä hapettomissa että hapellisissa olosuhteissa
Hiivat ja homeet aiheuttavat jälkilämpenemistä
Hiivasienet pystyvät toimimaan sekä hapellisissa että hapettomissa oloissa. Säilörehussa hiivojen toiminta ei ole missään vaiheessa toivottavaa.Suotuisien olosuhteiden ja maakontaminaation vuoksi hiivojen määrä yleensä lisääntyy esikuivatuksen aikana. Säilöntäprosessin alussa hiivat kilpailevat samoista sokereista maitohappobakteerien kanssa. Hiivat yleensä aloittavat säilörehun pilaamisen siilon avaamisen jälkeen hajottamalla maitohappoa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämä nostaa rehun pH:ta ja tekee olosuhteet suotuisiksi muiden pilaajamikrobien kasvulle.
Home muodostaa yleensä suuria rihmamaisia kasvustoja ja värikkäitä itiöitä, joten se on helposti havaittavissa. Homeet heikentävät säilörehun ravintoarvoa ja maittavuutta hajottamalla sokereita, maitohappoa ja selluloosaa. Rehun laadun huonontumisen lisäksi home voi aiheuttaa terveysongelmia sekä ihmisille että eläimille – esimerkiksi allergisia reaktioita ja keuhko-ongelmia. Paras tapa estää homeiden kasvu on ilman poistaminen rehusta säilönnän alussa mahdollisimman tehokkaasti tiivistämällä ja peittämällä rehu huolellisesti. Lisäksi on tärkeää käyttää aerobista pilaantumista estäviä rehunsäilöntäaineita.
Mikrobitasapainolla on suuri merkitys säilörehun lopulliseen laatuun. Luontaiset maitohappobakteerit ovat peräisin rehuraaka-aineesta. Pystykasvustossa maitohappobakteerien määrä on pieni, mutta se lisääntyy rehun korjuussa murskauksen ja silppuamisen johdosta, koska kasvista vapautuva neste tarjoaa ravinteita niille. Säilörehun käymisvaiheen alussa maitohappobakteerien määrä kasvaa nopeasti. Toisin kuin muut bakteerit, maitohappobakteerit sietävät happamia olosuhteita jopa pH 3,5:een asti. Kun ne muuntavat rehussa olevan sokerin maitohapoksi, rehun pH laskee asteittain ja muiden mikrobien kasvu estyy. Lopulta pH laskee niin alas, että edes kaikki maitohappobakteerit eivät enää pysty toimimaan. Kun rehun pH on riittävän alhaalla tai rehun sisältämät sokerit loppuvat, tyrehtyy kaikkien maitohappobakteerien toiminta ja käymisprosessi pysähtyy täysin.
Haitalliset bakteerit pilaavat rehua
Klostridit ovat tyypillisiä maaperämikrobeja, jotka pystyvät kasvamaan vain hapettomissa oloissa. Korkea lämpötila, alhainen kuiva-ainepitoisuus, korkea puskurikapasiteetti sekä viivästynyt siilon peittäminen edistävät klostridien kasvua.
Bacillukset ovat itiöitä muodostavia bakteereja, jotka tarvitsevat happea toimiakseen ja kasvaakseen. Rehuun bacillukset päätyvät usein lanta- ja maakontaminaation mukana. Hapettomassa rehussa ne säilyvät vain lepoitiöinä.
Enterobakteereja elää ihmisten ja eläinten suolistossa, jätevesissä, maaperässä ja luonnonvesissä. Niiden joukossa on useita ihmis-, eläin- ja kasvitautien aiheuttajia kuten kolibakteeri, salmonella ja yersinia.Säilörehun enterobakteerit eivät yleensä ole terveydelle haitallisia, mutta ne vaikuttavat itse rehunsäilöntäprosessin onnistumiseen. Niitä tulee rehuun erityisesti lannasta. Enterobakteerien määrää säilörehussa saadaan vä- hennettyä esikuivatuksella sekä nopealla ja riittävällä pH:n laskulla säilönnän alussa.
Listeriaa esiintyy yleisesti hajoavassa kasvimateriaalissa, lietteessä, vedessä, lannassa, maassa ja säilörehussa sekä myös maidossa. Erityisesti Listeria monocytogenes -laji tunnetaan taudinaiheuttajana niin ihmisellä kuin eläimilläkin. Se voi aiheuttaa erilaisia tulehdustauteja ja keskenmenoja. Usein syynä on joko huono rehu tai lietelannan käyttö nurmella. Pastörointi yleensä tappaa listerian, mutta se voi säilyä pehmeissä juustoissa. Listeria sietää ääriolosuhteita kiusallisen hyvin. Se pystyy lisääntymään 0–45°C asteen lämpötiloissa, pH-alueella 4,4–9,4 sekä hapettomissa että hapellisissa olosuhteissa
Hiivat ja homeet aiheuttavat jälkilämpenemistä
Hiivasienet pystyvät toimimaan sekä hapellisissa että hapettomissa oloissa. Säilörehussa hiivojen toiminta ei ole missään vaiheessa toivottavaa.Suotuisien olosuhteiden ja maakontaminaation vuoksi hiivojen määrä yleensä lisääntyy esikuivatuksen aikana. Säilöntäprosessin alussa hiivat kilpailevat samoista sokereista maitohappobakteerien kanssa. Hiivat yleensä aloittavat säilörehun pilaamisen siilon avaamisen jälkeen hajottamalla maitohappoa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämä nostaa rehun pH:ta ja tekee olosuhteet suotuisiksi muiden pilaajamikrobien kasvulle.
Home muodostaa yleensä suuria rihmamaisia kasvustoja ja värikkäitä itiöitä, joten se on helposti havaittavissa. Homeet heikentävät säilörehun ravintoarvoa ja maittavuutta hajottamalla sokereita, maitohappoa ja selluloosaa. Rehun laadun huonontumisen lisäksi home voi aiheuttaa terveysongelmia sekä ihmisille että eläimille – esimerkiksi allergisia reaktioita ja keuhko-ongelmia. Paras tapa estää homeiden kasvu on ilman poistaminen rehusta säilönnän alussa mahdollisimman tehokkaasti tiivistämällä ja peittämällä rehu huolellisesti. Lisäksi on tärkeää käyttää aerobista pilaantumista estäviä rehunsäilöntäaineita.
Maidon mikrobit
Maidon bakteeripitoisuuksia mittaamalla saadaan kuva maidon käsittelyn ja -välineiden puhtaudesta ja säilytyksen asianmukaisuudesta.
Raakamaidosta on otettava bakteeritutkimuksia varten näytteet vähintään kaksi kertaa kuussa. Bakteerien kokonaismäärän kahden kuukauden geometrinen keskiarvo ei saa ylittää 100 000 pmy/ml. Pmy:llä tarkoitetaan pesäkkeitä muodostavaa yksikköä.
Raakamaidossa voi olla erilaisia ihmiselle tautia aiheuttavia bakteereita, kuten Bacillus cereus, kampylobakteerit, EHEC, listeria, salmonella, Streptococcus equi ssp. zooepidemicus ja Yersinia.
Lanta, navettaympäristö ja lypsylaitteisto ovat raakamaidon todennäköisimpiä saastumislähteitä. Mahdollisia muita saastumislähteitä voivat olla vesi ja rehu. Myös työntekijät, toiset eläimet ja utaretulehdusmaito voivat saastuttaa maidon. Riskitekijöitä maidon saastumiselle ovat puuttellinen lypsyhygienia, likaiset lypsimet, maitoputket ja maitosäiliö. Kaikki ulosteperäiset bakteerit pystyvät saastuttamaan lypsylaitteet ja sitä kautta maidon.
Maidossa on myös lukuisia hyviä bakteereita, kuten asidofilus- ja voihappobakteerit.
Vasikkataudit
Mikrobit aiheuttavat paljon erilaisia vasikkatauteja. Sairauksien syntyyn vaikuttaa kuitenkin toisaalta vastustuskyky, toisaalta myös taudinaiheuttajamikrobien määrä ja voima. Ternimaidosta saatavat vasta-aineet, hyvä ravitsemustila ja suotuisat ympäristöolot, kuten lämpö, hygienia ja kosteus, ovat vastustuskyvyn luomisessa oleellisia.
Stressi ja rasitus heikentävät vasikoiden vastustyskykyä. Ruokintaperäinen vasikkaripuli ei yksinään ole yleensä vaarallinen, mutta sen seurauksena monet haitalliset bakteerit voivat lisääntyä, esimerkiksi juottovirheestä hyötyvä kolibakteeri. Tartunnallista ripulia aiheuttavat rota- ja corona-virukset, alkueläimet (kryptosidit, kokkidit), E.Coli- ja Salmonella-bakteerit sekä loismadot. Eri ikäisillä vasikoilla ilmenee eri ikäkaudelle tyypillisiä ripulinaiheuttajia, jotka hoidetaan tapauskohtaisesti.
Vasikoilla tavattavat napa-, nivel-, iho-, silmä- ja hengitystietulehdukset ovat bakteerien aiheuttamia. Virukset aiheuttavat pikkuvasikoille etenkin ripulia, mutta myös hengitystietulehduksia ja tulehduksia suun limakalvoilla. Pälvisieni voi aiheuttaa ihotulehdusta ja homesienet puolestaan hengitystietulehduksia.
Sairaat vasikat kannattaa hoidon lisäksi myös eristää pois muusta ryhmästä taudin leviämisen rajoittamiseksi.
Stressi ja rasitus heikentävät vasikoiden vastustyskykyä. Ruokintaperäinen vasikkaripuli ei yksinään ole yleensä vaarallinen, mutta sen seurauksena monet haitalliset bakteerit voivat lisääntyä, esimerkiksi juottovirheestä hyötyvä kolibakteeri. Tartunnallista ripulia aiheuttavat rota- ja corona-virukset, alkueläimet (kryptosidit, kokkidit), E.Coli- ja Salmonella-bakteerit sekä loismadot. Eri ikäisillä vasikoilla ilmenee eri ikäkaudelle tyypillisiä ripulinaiheuttajia, jotka hoidetaan tapauskohtaisesti.
Vasikoilla tavattavat napa-, nivel-, iho-, silmä- ja hengitystietulehdukset ovat bakteerien aiheuttamia. Virukset aiheuttavat pikkuvasikoille etenkin ripulia, mutta myös hengitystietulehduksia ja tulehduksia suun limakalvoilla. Pälvisieni voi aiheuttaa ihotulehdusta ja homesienet puolestaan hengitystietulehduksia.
Sairaat vasikat kannattaa hoidon lisäksi myös eristää pois muusta ryhmästä taudin leviämisen rajoittamiseksi.
Lannan mikrobit
Lannassa on paljon erilaisia mikrobeja. Kaikki mikrobit eivät ole suoranaisesti
Ehec eli Escheria coli -bakteereihin kuuluva Enterohemorraginen E. coli -bakteeri. EHEC elää luontaisesti nautojen suolistossa aiheuttamatta sairastumista, joten tartuntaa levittävää nautaa ei voi tunnistaa päällepäin. Bakteeri leviää lannan välityksellä, saastuneen veden välityksellä tai suoraan naudasta ihmiseen ja päivävastoin. EHEC elää kuivissakin olosuhteissa. Jotta EHEC tarttuisi suoraan naudasta ihmiseen tai päinvastoin, on lannan mentävä suoraan ihmisen tai naudan suuhun. Tämän vuoksi on tärkeää, että rehu- ja lantatiet eivät risteydy missään vaiheessa. Käsien huolellinen pesu ennen ja jälkeen ruokintatöitä, lypsyä ja siivousta ehkäisee hyvin bakteerin kulkeutumista.
Kampylobakteerit ovat gramnegatiivisia, tyypillisesti spiraalin muotoisia bakteereja. Ne ovat yleisiä eläinten ja lintujen suolistobakteereja. Kampylobakteeri tarttuu huonosti saastuneesta eläimestä ihmiseen. Navetassa eläin voi saada tartunnan esim. saastuneesta vedestä tai rehusta. Lypsyhygienia on ehkäisyssä tärkeää, sillä maito voi saastua puutteellisen lypsyhygienian vuoksi. Tartunta aiheuttaa suolistotulehduksen, kuumetta, verinen tai limainen ripuli, kovat vatsakivut, pahoinvointi tai päänsärky.
Mykobakteerit ovat aerobisia ja liikuntakyvyttömiä bakteereja. Mykobakteerit aiheuttavat suolistosairauksia märehtijöille. Mykobakteerit säilyvät pitkään lannassa ja laitumella, mutta voi säilyä jopa pastöroidussa maidossa. Mykobateerien aiheuttama suolistosairaus on paratuberkuloosi. Paratuberkuloosi ei leviä helposti, vaan vaatii aina tietyn infektioannoksen tarttuakseen. Tartunnalle herkimpiä ovat vasikat. Tartunnan saanut eläin levittää bakteeria ulosteessa, virtsassa, maidossa, spermassa.. Tartunta tulee yleensä suun kautta, joten vasikan imiessä se tarttuu helposti. Oireena krooninen ripuli ja eläimen kuihtuminen. Osa tartunnan saaneista jää oireettomaksi kantajiksi ja levittäjiksi. Myöskään kaikki tilan eläimet eivät saa tartuntaa.
vaarallisia mutta suolistopatogeeniset bakteerit, kuten EHEC ja salmonella,
saattavat sairastuttaa kuluttajan vakavastikin. Muilla mikrobeilla
on enemmänkin vaikutusta lihan säilyvyyteen.Ehec eli Escheria coli -bakteereihin kuuluva Enterohemorraginen E. coli -bakteeri. EHEC elää luontaisesti nautojen suolistossa aiheuttamatta sairastumista, joten tartuntaa levittävää nautaa ei voi tunnistaa päällepäin. Bakteeri leviää lannan välityksellä, saastuneen veden välityksellä tai suoraan naudasta ihmiseen ja päivävastoin. EHEC elää kuivissakin olosuhteissa. Jotta EHEC tarttuisi suoraan naudasta ihmiseen tai päinvastoin, on lannan mentävä suoraan ihmisen tai naudan suuhun. Tämän vuoksi on tärkeää, että rehu- ja lantatiet eivät risteydy missään vaiheessa. Käsien huolellinen pesu ennen ja jälkeen ruokintatöitä, lypsyä ja siivousta ehkäisee hyvin bakteerin kulkeutumista.
Normaalisti EHEC aiheuttaa ripulin (vakavammassa tapauksessa veriripulin), ja pysyvät munuaisvauriot, TTP-syndrooma tai HUS-syndrooma ovat mahdollisia. Vakavassa tapauksessa tartunta voi johtaa kuolemaan.
Salmonellabakteereita on jopa 2500 erilaista serotyyppiä. Salmonella on hyvin laajalle levinnyt bakteeri, eli se sopeutuu erilaisiin olosuhteisiin ja isäntäoloihin. Myös salmonella on ulosteperäinen bakteeri, joten tarunnan saamiseksi täytyy olla kosketuksessa ulosteeseen tai salmonellan saastuttaneeseen elintarvikkeeseen tai muuhun bakteerin välittäjään. Huono käsihygienia levittää salmonellaa.
Maatiloilla on salmonellan ehkäisyn kannalta tärkeää, että kiinnitetään huomiota hyvään rehu- ja lypsyhygieniaan. Yleisestä siisteydestä ja tuholaisten torjunnasta kannattaa pitää huolta, sillä navetoissa on eristetty salmonellaa jyrsijöistä ja kärpäsistä.
Salmonella tarttuu herkästi etenkin nuoriin, vastasyntyneisiin ja stressaantuneisiin eläimiin
Tartunta voi aiheuttaa ripulia tai verenmyrkytyksen, mutta saattaa olla täysin oireeton. Maidontuotanto eläimillä laskee ja esiintyy luomisia. Joskus eläin voi jäädä elinikäiseksi taudin kantajaksi.Kampylobakteerit ovat gramnegatiivisia, tyypillisesti spiraalin muotoisia bakteereja. Ne ovat yleisiä eläinten ja lintujen suolistobakteereja. Kampylobakteeri tarttuu huonosti saastuneesta eläimestä ihmiseen. Navetassa eläin voi saada tartunnan esim. saastuneesta vedestä tai rehusta. Lypsyhygienia on ehkäisyssä tärkeää, sillä maito voi saastua puutteellisen lypsyhygienian vuoksi. Tartunta aiheuttaa suolistotulehduksen, kuumetta, verinen tai limainen ripuli, kovat vatsakivut, pahoinvointi tai päänsärky.
Mykobakteerit ovat aerobisia ja liikuntakyvyttömiä bakteereja. Mykobakteerit aiheuttavat suolistosairauksia märehtijöille. Mykobakteerit säilyvät pitkään lannassa ja laitumella, mutta voi säilyä jopa pastöroidussa maidossa. Mykobateerien aiheuttama suolistosairaus on paratuberkuloosi. Paratuberkuloosi ei leviä helposti, vaan vaatii aina tietyn infektioannoksen tarttuakseen. Tartunnalle herkimpiä ovat vasikat. Tartunnan saanut eläin levittää bakteeria ulosteessa, virtsassa, maidossa, spermassa.. Tartunta tulee yleensä suun kautta, joten vasikan imiessä se tarttuu helposti. Oireena krooninen ripuli ja eläimen kuihtuminen. Osa tartunnan saaneista jää oireettomaksi kantajiksi ja levittäjiksi. Myöskään kaikki tilan eläimet eivät saa tartuntaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)