Säilörehun näytteenotto

Säilörehusta näyte otetaan kairalla tai lapiolla ennen ko. rehuerän avaamista. Näytteen tulisi koostua useista (5-7 kpl) osanäytteistä. Muoviin tehdään viilto ja näytteenoton jälkeen reikä teipataan kiinni. Pilaantunut ja multainen rehu sekä rehusäiliön pinnalla ollut rehu poistetaan näytteestä. Näyte pakataan muovipussiin huolellisesti ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä tarvitaan noin 1 kg. Säilörehunäyte voidaan ottaa myös sadonkorjuun aikana eli ns. korjuuaikanäyte. Korjuuaikanäytteen tarkoituksena on saada tietoa nurmen koostumuksesta ja sadon määrästä realistinen kuva. Säilörehuanalyysejä tuottavia laboratorioita Suomessa on mm. Seilab Oy, Suomen ympäristöpalvelu, Eurofins viljavuuspalvelu Oy ja Valion laboratoriot (Lapinlahti, Seinäjoki..)

Rehunäytteen otto - SeiLab

Rehusta tutkitaan kuiva-aine prosentti ja sulavan rehun osuus. Analyysissä tutkitaan myös taudinaiheuttajabakteereita, pilaaja- ja indikaattorimikrobeja. Tutkimuksilla määritetään kuinka paljon rehussa on kuitua, proteiineja, hiilihydraatteja, rasvaa ja tuhkaa sekä lasketaan energiasisältö.

Kuiva-aine prosentti kertoo kuinka paljon rehussa on kuiva-ainetta suhteessa veteen. D-arvo eli rehun sulavan aineksen osuus kuiva-aineesta. D-arvoa voidaan pitää merkittävimpänä yksittäisenä analyysiarvona. Valkuaisarvo kuvastaa rehun valkuaispitoisuutta. Valkuaispitoisuus riippuu nurmen typpilannoituksen määrästä, kasvilajista sekä nurmen korjuuasteesta. NDF = neutraalidetergenttikuitu kertoo kokonaiskuitumäärän. Korsiintunut rehu sisältää runsaasti kuitua. Tuhka koostuu rehussa olevista kivennäisaineista, suuri tuhkamäärä voi myös kertoa että rehun joukossa on maa-ainesta. Energia-arvo kuvaa tutkitun rehuerän energia-määrää kilossa kuiva-ainetta. Arvo on laskennallinen, joka lasketaan suoraan D-arvosta. OIV eli ohutsuolesta imeytyvä valkuainen kuvastaa, kuinka paljon mikrobivalkuaista sekä pötsin hajoamatta ohittavaa rehuvalkuaista imeytyy ohutsuolessa. PVT-arvo eli pötsin valkuaistase kuvastaa, onko rehussa riittävästi hajoavaa valkuaista kattamaan pötsimikrobien typentarve.

Säilönnällinen laatu kertoo kuinka hyvin säilörehu on säilynyt. Arvosana koostuu pH:sta, ammoniakkitypen, maito- ja muurahaishapon, haihtuvien rasvahappojen, liukoisen typen ja sokerin määrästä säilörehussa. Matala pH kertoo, että rehu on säilynyt hyvin. Säilörehun ph:n ollessa matala, haitalliset bakteerit eivät pääse valloilleen.

Säilörehuanalyysin tuloksiin kuuluu myös syönti-indeksi, joka kuvaa säilörehun syöntipotentiaalia. Syönti-indeksiin vaikuttaa D-arvo, käymislaatu, kuiva-ainepitoisuus, kuidun määrä, sato ja kasvilaji. Hyvin säilynyt säilörehu maistuu paremmin kuin huonosti säilynyt. Syönti-indeksi vaikuttaa suoraan lehmien rehun syöntiin. Säilörehusta kannattaa tutkituttaa myös kivennäisten määrä. Kivennäisten oikea saanti on silloin huomattavasti helpompi täsmätä ruokintasuunnitelmassa.

Seinäjoen elintarvike- ja  ympäristölaboratorion saatelomake