keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ketoosi

Ketoosi on aineenvaihduntahäiriö, joka johtuu poikimisen jälkeisestä negatiivisesta energiataseesta, veren ja maksan puutteesta ja rasvan mobilisaation lisäyksestä, jolloin syntyy alhainen verensokeri ja vapaita rasvahappoja (FFA) kertyy verenkiertoon (rasvahapot, joissa on alle kuusi hiiltä, ovat vesiliukoisia). Normaalisti ketoaineita muodostuu maksassa, utareessa ja pötsin seinämässä; ketoosissa niitä ei muodostu pötsin seinämässä, mutta utareessa sitäkin enemmän. Ketoosi voi olla primaari eli energiavajeesta johtuva tai sekundaarinen eli muun sairauden aiheuttama alentunut energiansaanti.

Ennaltaehkäisy
Ketoosin tärkeimpiä ennaltaehkäisy keinoja ovat naudan syöntikyvyn ylläpitö umpikauden yli ja kiinnittämällä erityistä huomiota korkeatuottoisten lehmien ruokintaan. Rehussa on oltava riittävästi ja monipuolisesti energiaa, riittävästi kuitua (myös sulavaa esim. leike tai vehnänlese) ja proteiinia, josta osa on pötsissä hajoavaa (säilörehu) ja osa hajoamatonta (soija- tai rypsirouhe). Umpikaudella lehmälle olisi hyvä syöttää pääasiassa esim. olkea, joka ei ole läheskään niin sulavaa kuin säilörehu. Eläinten syönnin tarkkailu helpottaa ketoosin havaitsemisen aikaisessa vaiheessa, joten hoitotoimenpiteisiin voi ryhtyä aikaisessa vaiheessa.

Oireet
Helposti havaittavia ketoosin oireita ovat esim. ruokahalun lasku. Ensin jauhot eivät maistu, sitten säilörehu ja viimeisenä heinäkään ei enää maistu. Muita selviä oireita ovat laihtuminen, eläin on kuivannäköinen ja voi esiintyä picaa eli ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syömistä, maidontuotanto laskee ja uloste on kuivaa ja kiiltävää. Eläin voi juoda paljon ja virtsa on väritöntä. Tyypillistä on myös depressio sekä asetonin haju hengityksessä, virtsassa ja maidossa.

Hoito
Hoitomenetelmiä, jotka saattavat auttaa taudin kulkua ovat, kortisoniruiske, vitamiinit ja sokeriliuos, joka tulee antaa ruiskeena, eikä suun kautta, koska se muuttuu pötsissä rasvahapoiksi eikä nauta voi hyödyntää sitä. Jatkohoitona voi antaa suun kautta propyleeniglykolivalmistetta, josta maksa valmistaa glukoosia. Lypsyn rajoittaminen voi olla toimiva hoitomenetelmä, mutta vaarana on etenkin kova tuottoisilla lehmillä, että lehmä sairastuu utaretulehdukseen. Huomiota kannattaa kiinnittää ruokintakertojen lukumäärään ja annoskokoihin. Väkirehu olisi hyvä jakaa esim. nejässä erässä ja korkeintaan kolmen kilon annoksina. Lehmällä tulisi myös olla hyvälaatuista karkearehua ja vettä aina saatavilla. Ketoosi saattaa parantua itsestäänkin noin viikoss​a.




    • Jatkohoitona voidaan antaa suun kautta annettavaa propyleeniglykolivalmistetta, josta maksa valmistaa glukoosia.​
    • Lypsyn rajoittaminen voi toimia hoitomenetelmänä (vaara sairastua utaretulehdukseen)​
    • Huomion kiinnittäminen ruokintakertojen lukumäärään ja kerta-annoskokoihin (väkirehu neljässä erässä max. 3 kg annoksina, hyvälaatuista karhearehua ja vettä aina saatavilla)​
    • Hoitamattakin ketoosilehmä saattaa parantua itsestään noin viikossa.​
    • Hoitomenetelmiä, jotka saattavat auttaa taudin kulkua: ​
    - kortisoniruiske​
    - sokeriluios (tulee antaa ruiskeena, eikä suun kautta, koska se muuttuu pötsissä rasvahapoiksi eikä nauta voi hyödyntää sitä.)​
    - vitamiinit​
    • Jatkohoitona voidaan antaa suun kautta annettavaa propyleeniglykolivalmistetta, josta maksa valmistaa glukoosia.​
    • Lypsyn rajoittaminen voi toimia hoitomenetelmänä (vaara sairastua utaretulehdukseen)​
    • Huomion kiinnittäminen ruokintakertojen lukumäärään ja kerta-annoskokoihin (väkirehu neljässä erässä max. 3 kg annoksina, hyvälaatuista karhearehua ja vettä aina saatavilla)​
    • Hoitamattakin ketoosilehmä saattaa parantua itsestään noin viikossa.​
    • Hoitomenetelmiä, jotka saattavat auttaa taudin kulkua: ​
    - kortisoniruiske​
    - sokeriluios (tulee antaa ruiskeena, eikä suun kautta, koska se muuttuu pötsissä rasvahapoiksi eikä nauta voi hyödyntää sitä.)​
    - vitamiinit​
    • Jatkohoitona voidaan antaa suun kautta annettavaa propyleeniglykolivalmistetta, josta maksa valmistaa glukoosia.​
    • Lypsyn rajoittaminen voi toimia hoitomenetelmänä (vaara sairastua utaretulehdukseen)​
    • Huomion kiinnittäminen ruokintakertojen lukumäärään ja kerta-annoskokoihin (väkirehu neljässä erässä max. 3 kg annoksina, hyvälaatuista karhearehua ja vettä aina saatavilla)​
    • Hoitamattakin ketoosilehmä saattaa parantua itsestään noin viikossa.​

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.